Karjalaiset ollaan tunnettu käsityötaidoistaan, ja heidän kirjontatyylinsä eroaa selvästi muiden Suomen alueiden tyyleistä. Kirjonta oli naisille tärkeä taito, jota he oppivat jo nuorena. Heidän arvonsa avioliittokumppanina mitattiin heidän tekstiilien laadun perusteella, jotka he veivät mukanaan tulevan aviomiehensä perheeseen.
Valitettavasti kirjallista aineistoa kirjontatöiden historiasta ja niiden merkityksistä on niukasti, ja fyysisiä esineitä on säilynyt vain vähän. Yksi syy tähän on se, että 1939–1944 käydyt talvi- ja jatkosodat aiheuttivat traumoja, joiden vuoksi menneisyydestä ei ollut tapana puhua. Toinen syy on, että Suomi joutui luovuttamaan historiallisia esineitä ja asiakirjoja Neuvostoliitolle hävittyään sodan. Tästä syystä sivun alaosassa olevat kuvat esittävätkin pääasiassa Venäjän Karjalasta löydettyjä kirjontatöitä.
Onneksi osa kuvioiden merkityksistä on tiedossa, ja niitä tutkitaan parhaillaan. Esimerkiksi naishahmon kohdalla käsien asento paljastaa hahmon roolin: kun kädet ovat lantiolla, kyseessä on äiti, mutta kun kädet ovat ylhäällä, kyseessä on nuori nainen. Hevonen esiintyi usein hääaiheisissa tekstiileissä matkan symbolina, ja lintu edustaa yhdistävää elementtiä, esimerkiksi maan ja taivaan tai menneisyyden ja tulevaisuuden välillä. Suuremmissa kirjontatöissä oli kolme päällekkäin asetettua osaa, jotka edustivat maailmaa, jossa elämme, taivasta ja tuonelaa.
Kirjonta oli yleistä pitkissä kankaissa, joita kutsuttiin nimellä ”käspaikka”. Yksi niiden käyttötarkoituksista oli verrattavissa tavalliseen pesualtaan vieressä olevaan käsipyyhkeeseen. Toinen käyttötarkoitus oli juhlallisempi: ortodoksisessa uskonnossa niitä käytettiin pyhinä kankaina esimerkiksi häissä.
Zoja tarkoittaa elämää, Opri onnea ja Faina kirkkautta ja säteilyä.
Karjala oli kulttuurien risteyskohta, mutta karjalaiset onnistuivat omaksumaan eri kulttuurien piirteitä ja tekemään niistä omia. Esimerkiksi kaikki nämä kolme nimeä ovat kreikkalaista alkuperää, mutta karjalaiset ovat muokanneet niitä omannäköisiksi.
Vaikka olemme tottuneet näkemään pääasiassa valkoista ja punaista, etenkin Etelä-Karjalassa (Karjalan Kannas) kirjonnat koristeltiin toisinaan vihreällä, keltaisella tai sinisellä. Ne säilyttivät kuitenkin yksinkertaisen, rauhallisen ja arvokkaan ilmeen.
Vaikka hahmojen valmistustavasta ei ollut sääntöjä ja jokainen sai käyttää omaa luovuuttaan ja taitojaan, malleissa ja niiden nimissä oli joitakin alueellisia eroja.
